3 tarinaa kuolemanrajakokemuksista ja kirjavinkki ”Portilla”

Kuolemanrajakokemus on kokemus hetkestä, jolloin kuolema kävi lähellä. Olen kuullut lähipiirini kertomana kaksi rajakokemustarinaa ja kokenut itse 12-vuotiaana oudon hetken, ollessani mahdollisessa hengenvaarassa.

Ensimmäinen tarina kertoo 45 vuotiaasta miehestä, joka sai sydänkohtauksen. Hänet vietiin kotoaan ambulanssilla sairaalaan ja kohtauksesta toivuttuaan, hän kertoi sydänkohtauksen aikana irtautuneensa ruumistaan ja leijailleensa kotipihansa puiden yllä, tuntien hyvää oloa, jonka ei olisi halunnut loppuvan. Ambulanssin lähdettyä liikkeelle, hän lähti seuraamaan autoa yläilmoissa leijaillen ja hyvästä olosta huolimatta tunsi tarvetta palata takaisin ruumiiseensa.

Toinen tarina kertoo vanhasta naisesta, joka oli sairaalassa ja lähestymässä kuolemaa. Lähipiiriini kuuluva ihminen oli ollut tapaamassa naista, kun nainen oli kesken keskustelun mennyt tajuttomaksi. Sairaanhoitajat olivat saaneet hänet takaisin tajuihinsa ja hän oli kertonut läheiselleni tajuttomuuden aikaisesta kokemuksestaan, jossa hän oli nähnyt kirkasta valoa loistavan tunnelin, jonka päässä ollut pieni poika oli kutsunut naista luokseen. Nainen kuoli myöhemmin samana iltana.

Kolmas tarina, jonka halusin valita netistä tähän esimerkiksi, on Sharon Stonen. Alla olevalla videoklipillä hän kertoo Oprahin show:ssa omasta kokemuksestaan:

Oma kokemukseni ei ole verrattavissa kuolemanrajakokemukseen, mutta se on silti mielenkiintoinen. Ollessani 12-vuotias, jouduin tilanteeseen, jossa raahauduin laukkaavan hevosen jaloissa sen mukana sillä jalkani oli jäänyt jumiin ohjiin. Hevonen laukkasi pellolla ja sen mahan alla raahautuessani tajusin olevani hengenvaarassa – yksi askel kaulalleni voisi tappaa minut. Hevosen jalat polkivat laukan tahdissa ympärilläni ja se astui muutaman kerran rintakehäni päälle. Aika tuntui hidastuvan. Yhtäkkiä näin mielessäni satunnaisia välähdyksiä elämästäni. Aivan kuten joskus elokuvissakin kuvataan ”filminauhan pyörivän ihmisen ajatuksissa” hetkeä ennen kuolemaa. Muistan ajatelleeni; älä anna minun kuolla, olen liian nuori kuolemaan. Tilanne kesti tuskin 10 sekuntia kauempaa; hevonen pysähtyi ja selvisin tilanteesta pelkillä mustelmilla.

Kirjavinkkini aiheeseen on Miia Kontron kirja ”Portilla”, joka esittelee 22 suomalaisten kertomaa kuolemanrajakokemusta. Kirja on ehdottoman mielenkiintoinen; ihmiset ovat anonyymina uskaltaneet kertoa ihmeellisistä kokemuksistaan. Kirjan takakannessa kerrotaan:

”Jotkut meistä käyvät elämänsä aikana kuoleman portilla ja palaavat takaisin. Kuolemanrajakokemus voi tapahtua hengenvaarallisessa tilanteessa tai vaikka nukkuessa, eikä kokemuksia ole pystytty selittämään psykologisilla, fysiologisilla tai neurokemiallisilla teorioilla.

Vaikka kokemuksissa on samankaltaisia piirteitä, jokainen kertomus on ainutlaatuinen. Portilla käynti ei unohdu koskaan, vaan muuttaa kokijan ajatuksia elämästä ja kuolemasta. Moni tuntee kiitollisuutta, henkisyyttä ja sisäistä rauhaa vielä vuosikymmeniä kokemuksen jälkeenkin. Joku on lakannut pelkäämästä kuolemaa ja ymmärtänyt iloita elämästä. Vielä ei ollut aika lähteä.”

Postaus ei ole kaupallinen; en hyödy asian esittelemisestä, mielipiteistä tai linkeistä millään tavalla.

Photo by Pixabay on Pexels.com

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s