Miksi hevosen selästä tippuminen oli yksi tärkeimmistä asioista elämässäni – elämää voi ymmärtää vain taaksepäin

”Life can only be understood backwards; but it must be lived forwards” (teologi ja filosofi Søren Kierkegaard). Lausahdus on yksi lemppareistani, sillä olen todennut asian oleva juuri niin ja pätevän usein selkeimmin erilaisiin pettymyksiin tai epäonnistumisiin (jotka kätkevät kuitenkin sisäänsä aina myös opetuksia!). Yksi oman elämäni kannalta suurin ja tärkein epäonnistuminen tapahtui tippuessani ensimmäisen oman hevoseni selästä – mutta sen koko merkityksen ymmärtämiseksi, ajassa pitää palata hieman taaksepäin.

Olin hyvin pieni tyttö, kun hevoset saivat jo minut pauloihinsa; ensin hevosleikkien ja myöhemmin oikeiden hevosten kautta. Perheestäni eikä tuttavapiiristäni kukaan muu ollut kiinnostunut hevosista ja muistan, kuinka satunnaiset hevosten näkemisen hetket jäivät pitkäksi aikaa pienen tytön mieleen. Ilmeisesti tarpeeksi asiaa kinuttuani, pääsin 7 vuotiaana ensimmäisille ratsastustunneille – näin jälkikäteen ymmärrän, miten isosta panostuksesta perheemme silloisessa tilanteessa puhuttiin ja olenkin siitä erittäin kiitollinen, sillä se ei ollut missään nimessä itsestäänselvyys. Siitä lähtien hevoset täyttivät koko elämäni – elin ja hengitin hevosia ja tallihetkiä varten. Lainasin kirjaston kaikki hevosia käsittelevät kirjat ja opiskelin niistä kaiken mahdollisen. Kun en päässyt olemaan hevosten kanssa, vähintäänkin kuvittelin, millaista olisi olla tallilla tai ratsastamassa.

Unelma omasta hevosesta toteutui vasta aikuisiällä ostaessani kauniin nuoren kouluhevosen alun. Tarinan jatkon taustatiedoksi kerrottakoon, että olin ratsastanut paljon erilaisilla hevosilla ja pidin itseäni melko hyvänä ratsastajana; viimeisimmän kerran olin tippunut hevosen selästä noin 10 vuotta sitten ja sekin oli tilanteessa, jossa selässä pysyminen oli mahdotonta.

Elämä kuitenkin puuttui peliin ja hevosen saapuessa tallille, olinkin raskaana. Ajattelin ratsastavani alkuraskauden ajan ja ehdin totuttaa hevosta uuteen talliin ja ratsastaa sitä muutaman kerran, kunnes se tapahtui. Mieheni oli muutoin tyhjässä maneesissa mukanani katsomassa ratsastustani, kun hevonen lähti laukannostossa kirjaimellisesti käsistäni – se syöksähti raivoisaan laukkaan ja pukitteli minkä 170-säkäisestä kehostaan pystyi saadakseen minut selästä; yritin hillitä sitä ja pysyä selässä, mutta menettäessä toisen jalustimeni ja hevosen suunnatessa kohti maneesin seinää, tiesin että tässä ei kävisi hyvin – luulin että se oli seonnut ja juoksisi seinää päin, mutta juuri ennen seinää se kääntyi tiukasti; tasapainoni järkkyi ja käännöksen jälkeinen pukki lennätti minut ilmaan ja maahan. Muistan, kuinka pääni osui maneesin pohjaan ja keuhkoni lävähtivät tyhjäksi ilmasta. Sen jälkeen seuraava katkonainen muistikuva minulla on automatkalta ja toinen sairaalan aulasta. Sain kunnon tällin ja olin sairaalassa tarkkailussa 2 yötä (ilman kypärää olisin tuskin hengissä!). Silloin näin myös ensimmäisen kerran vauvani sydämen sykkeen: 6 viikkoa ja 6 päivää vanhan pienen möykyn sisällä sykki jo silmin nähtävästi pienen pieni sydän!

Loppuraskauteni ajan hevosta ratsastivat muut kuin minä, sillä en halunnut ottaa riskiä, että vauvalle tapahtuisi jotain. Synnytyksen jälkeen minulla oli kova hinku takaisin hevosen selkään ja 6 viikkoa synnytyksestä aloitin varovasti liinassa. Hevonen oli muiden ratsastuksessa käyttäytynyt yhtä poikkeusta lukuunottamatta hyvin; se oli herkkä, mutta olin tottunut ratsastamaan herkkiä hevosia. Ehdin muutaman kerran totutella takaisin satulaan palaamista liinassa, kunnes hevonen taas ryöstäytyi hallinnastani ja pukitteli kahden kierroksen verran, kunnes taas tipahdin. Silloin päätin, että minun on myytävä hevonen. Säikähdin, että pian lapsellani ei olisi äitiä, jos jatkaisin. Nielin epäonnistumiseni suuren unelmani suhteen, eikä se ollut helppoa, mutta se oli ainoa oikea ratkaisu; se hevonen ei ollut minua varten. Päätin lopettaa koko harrastuksen ja kääntää uuden sivun elämässäni.

Näin jälkikäteen ymmärrän, miten tärkeä tuo epäonnistuminen oli elämäni kannalta ja olen kiitollinen tuolle hevoselle, sillä se auttoi minua kääntämään uuden luvun elämässäni; asia johon en olisi muuten pystynyt. Kiireisen perhe-elämän yhteensovittaminen intensiivisen hevosharrastuksen kanssa olisi todennäköisesti ollut omiaan aiheuttamaan paljon hankaluuksia – mutta kaikista tärkeimpänä, nyt minulla oli aikaa uudenlaisille mielenkiinnon kohteille ja mahdollisuus kokea ja elää erilaista elämää, kuin mihin olin aiemmin tottunut. Muutos ei ollut helppo, sillä iso osa identiteettiäni oli rakentunut hevosten varaan ja äidiksi tulo toi itseni tutkiskeluun vielä uuden säväyksen – mutta muutos oli moniulotteisempi ja mielenkiintoisempi, kuin ikinä olisin uskonut. Enkä missään nimessä vaihtaisi noita kahta tippumista pois elämästäni, sillä nyt ymmärrän, miten suuri merkitys niillä oli hyvinkin moneen asiaan.

Jälkikäteen hevosharrastusta pohtiessani olen myös tajunnut, miten pikkuhiljaa pikkutytön vilpitön upeiden eläinten ihailu muuttui haluksi alistaa hevonen omiin egoistisiin tarkoitusperiin; nykymaailmassa omasta paremmuudesta kilpaileminen on niin juurtunutta jo esimerkiksi ratsastuskoulujen ideologiaan. (Tästä voit lukea aiheeseen liittyvän postaukseni).

Nyt myöhemmin olen myös pohtinut, miten huvittavaa on, että yksi horoskooppiini liitetyistä kolmesta eläimestä on valkoinen hevonen. Jotenkin minulla on aavistus, että kenties tieni vielä joskus jollakin tavoin kohtaa hevosten kanssa! Elämästä ei koskaan tiedä.

Tarinan opetus on, että joskus pettymys tai epäonnistuminen voi ollakin hyvä asia – ja sen voi ymmärtää vasta ajan kulumisen jälkeen asioita taaksepäin katsoessa.

Onko sinun elämässäsi jokin pettymys tai epäonnistuminen jonkin ajan kuluttua näyttäytynytkin hyvässä valossa?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s