Oletko ankeuttaja vai tsemppaaja?

Olen viime aikoina entistä useammin ja tarkemmin havahtunut huomaamaan muiden ihmisten minussa herättämiä tunteita. En tarkoita nyt pelkästään sitä, mitä he sanovat ja mikä vaikutus sanoilla on, vaan ennemminkin sitä, millainen tunne erilaisten kohtaamisten; live- tai puhelinkeskustelun, ääniviestin tai viestittelyn jälkeen minulle jää.

Joidenkin kohtaamisten jälkeen tunnen olevani iloinen ja inspiroitunut; sehän on aivan mahtava tunne ja sitä toivon itsekin välittäväni muille! Mutta huomattavasti paljon useammin, tunnen olevani väsähtänyt tai jopa uupunut. Joskus jopa pettynyt. Jos olet nähnyt Harry Potterin, tiedät mikä on ankeuttaja; toisesta ihmisestä hyvää energiaa imevä olento. Joidenkin kohtaamisten jälkeen todella tuntuu, kuin joku olisi varastanut energiaa pois ja jättänyt uupuneena haukkomaan happea.

Luulen, että yksi syy tähän on se, että olen melko herkkä erilaisissa tilanteissa vallitsevalle ilmapiirille. Esimerkiksi jos mieheni on kiukkuinen, se tarttuu minuun; jos ei heti, niin vähintäänkin jonkin ajan kuluttua. Mieheni puolestaan on paljon taitavampi vastustamaan minusta lähtevän kiukuttelun tarttuvaa vaikutusta. Silti en usko, että kyse on pelkästä ilmapiiristä. Olen miettinyt ihmisiä ja tilanteita, jotka tuntuvat jälkikäteen uuvuttavilta. Niissä tuntuu yhdistävänä piirteenä olevan jonkin muotoinen vastakkainasettelu; esimerkiksi ajatusten, motiivien, mielipiteiden tms. epäily tai jonkinlainen kilpailuasetelma (jota todella inhoan!). Yksinkertaisesti siis se, ettei saa hyväksytysti ja aidosti olla se mitä on, ilman egojen kilpailua. Mieto vihamielisyys on jopa näitä tilanteita kuvaava sana! Kyseisen tyyppisissä tilanteissa pyrin välttämään keskustelun lipsumista small talkista mihinkään syvempään, pidättäytymään näkemykseni kertomisesta, välttämään kohtaamisia, minimoimaan yhdessä vietettyä aikaa tai ottamalla taukoja.

Joidenkin ihmisten kanssa yhteydenpito on tyssännyt jopa kokonaan näiden asioiden vuoksi. Olen pyrkinyt ja haluan jatkossakin pyrkiä ympäröimään itseni ihmisillä, jotka eivät saa minussa negatiivista tunnevaikutusta aikaan. Itse valitsen hetkeäkään miettimättä mieluummin olla jopa yksin kuin myrkyllisessä seurassa (tästä aiheesta pitää tehdä kokonaan oma postaus..!). Tietenkään kukaan ei ole täydellinen (eikä tarvitsekaan olla ja kaikilla on toki myös huonoja päiviä!), mutta siitä ei olekaan kyse. Vaan siitä, minkälaisella hengellä tai energialla ihmissuhde on virittynyt. Onko se molemminpuolin lämmin ja inspiroiva, vai kylmä ja vertaileva?

Minkälainen tunnelma vallitsee ollessasi erilaisten ihmisten läheisyydessä?
Minkälainen tunne sinulla on erilaisten ihmisten kohtaamisen jälkeen ja millaisen tunteen sinä mahdat jättää muille ihmisille?

Mitä ajatuksia aihe herättää sinussa?

Photo by lalesh aldarwish on Pexels.com

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s