Lapset ja yhteys yliluonnolliseen

Lapsilla ajatellaan usein olevan helpompi yhteys (sen mahdollisuus) yliluonnollisten asioiden äärelle; kenties siksi, että rationaalinen ajattelu ei ole vallannut aivotoimintaa, vaan he elävät hetkessä ja ovat siten useammin tilassa, johon me (jotkut) aikuiset pyrimme meditaatiolla. Esimerkiksi Vesa Matti Loiri on kertonut lapsuuden oudoista kokemuksistaan; lue esimerkiksi tästä Hämeen Sanomien artikkelista tarkemmin.

Alla kerron kaksi lapsiin liittyvää tapahtumaa, joihin tuntuu sisältyvän yliluonnollisuutta. Huomiona tässä kohtaa: omien kokemuksieni/kuulemani mukaan yliluonnollisen tuntuisissa tapahtumissa ei ole mitään pelättävää, päinvastoin. Tarinat ja tapahtumat ovat minusta enemmänkin lohdullisia.

Toinen tapahtuma sattui joitakin viikkoja anoppini yllättävän kuoleman jälkeen. Lapseni katsoi ipadilta kaapo-jaksoja, kunnes hän alkoi kitistä ja pyysi minua laittamaan kaapon takaisin. Otin ipadin käteeni ja huomasin, että lapseni oli näppäillyt ikkunoita ja onnistunut lähettämään skypen kautta anoppini skype-tilille linkin katsomaansa kaapo-jaksoon. Hmmh, hassua, ajattelin. Sitten katsoin muut auki olevat ikkunat ja huomasin oudon ikkunanäkymän, jossa oli minulle ennalta tuntematon biisi. U2:n ja Joe Ramonen The Miracle. Ajattelin, että jopa erikoista. En ollut kuunnellut U2:ta eikä mieheni – tai meistä kumpikaan ylipäätään mitään muutakaan musiikkia tuolla kyseisellä laitteella. Joten täytyihän tuo biisi toki kuunnella! Muistan, kuinka huvittuneena (ja hämmästyneenä!) katsoin videon ensi kerran. Erityisesti sanat ”Heard a song that made some sense out of the world” ja sanoma ”We can hear you” iskivät tajuntaan. Biisin minulle avautuneen sanoman ymmärtämiseksi perusteellisemmin, lue tämä postaus. Jos luet sen, ymmärrät myös miksi fakta, että biisi on albumilta ”Songs of Innocence” sai ihoni kananlihalle!

Lyriikat voi lukea videon kuvauksesta.


Toinen outo tapahtuma sattui ”museokylässä”, jossa on paikalle tuotuja satoja vuosia vanhoja erilaisia rakennuksia, joista on tehty pieni ”menneisyyden kylä”. Olin muutaman vuoden ikäisen lapsen kanssa kahdestaan yhdessä sen asuinrakennuksista ja katselimme vaatimatonta ja askeettista, ahdasta asuintaloa. Yhtäkkiä hän sanoi hyväntuulisena, että pieni poika viheltää täällä. Totesin, että eihän täällä ole ketään muita, enkä minä kuule mitään. Sitten lapsi tokaisi, että ehkä poika meni tuonne ja osoitti ullakolle. Vaikka tiesin, ettei siellä ketään ole, olihan ullakolle johtava portaikko käveltävä ylös ja ovea kokeiltava. Lukossa oli. Tuohon aikaan lapsikuolleisuus oli suurta ja olisi jopa todennäköistä, että kyseisessäkin talossa joku lapsi olisi joskus kuollut. Tiedä sitten, mistä oli kyse, mutta mielenkiintoinen tapahtuma joka tapauksessa!

Oletko sinä esimerkiksi kuullut lasten suusta yliluonnollisuuteen vivahtavia asioita?

Aiheeseen liittyvät postaukset:
Voiko enkeleitä todella nähdä?
Mystisten sattumien sarja, jota on vaikea uskoa todeksi

Photo by Juan Pablo Serrano Arenas on Pexels.com

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s