Miten henkisyys näkyy muille ja vaikuttaa arjessa?

Ulkoisesti minusta ei voi arvata, että henkiset asiat ovat minulle tärkeitä. Joskus pidän kaulassani ioliitti-korua ja se lienee ainoa vihje niille, jotka ymmärtävät erilaisten kivien merkityksestä. Muille se on vain koru. Mutta toki se voi olla vain koru minullekin. Toiset uskovat kivien voimaan, toiset eivät. Symboli se toki silti on. Itse olen pohtinut ajatusta, tarvitseeko ”noita taikasauvaa” – mutta se onkin jo oma aiheensa; takaisin otsikon aiheeseen siis!

Näkyykö kiinnostukseni henkisyyteen minusta sitten millään tavalla? Sanoisin paradoksaalisesti, että kyllä ja ei. Kenties näkyvin tapa on, että usein sanoessani kiitos laitan kädet puolihuolimattomasti namaste-asentoon, elettä sen enempää korostamatta. ”Namaste” tarkoittaa kutakuinkin ”the divine in me honors the divine in you”. Toisaalta sekin voisi olla vain tapa, ilman syvällisempää merkitystä.

Karmaan ja hyvän kiertämiseen uskominen näkyy itselleni kenties arjessani eniten, mutta tämä aspekti jää muilta huomaamatta ja vain sen seuraus on muille näkyvää. Pyrin aina kehumisen, kiittämisen tai mahdollisesti toiselle hyödyllisen aiheen noustessa mieleeni sanomaan sen ääneen. Miksi? Tekemättä jättäminen on myös teko. Hyvän kiertämiseen ja karmallisiin seurauksiin uskominen on siis syvimpänä motivaationani siihen, että pyrin sanomaan kaikki hyvät ajatukset myös ääneen, aina kun se on suinkin mahdollista.

Henkisyyden minulle tärkein ja arjessa eniten vaikuttava aspekti on kuitenkin muille lähes näkymätön. Se on henkisten asioiden antama luotto siihen, että asioilla on suurempi ulottuvuus. Tämä seikka tekee elämästä piirun verran helpompaa. Minun ei tarvitse ymmärtää kaikkea ja voin samalla kun yritän tehdä parhaani, myös nauttia elämän erilaisista ja materiaalisistakin aspekteista. Elämä on tarkoitettu koettavaksi rinta rinnan muiden kanssa.

Henkiset aspektit näkyvät toki omassa kotiarjessani näiden seikkojen lisäksi muillakin tavoin. Ne näkyvät esimerkiksi keskusteluissa, kotoani löytyvästä kirjavalikoimassa, liikunnassa ja ruokavaliossa.

Miten henkisuus näkyy ja vaikuttaa sinun arjessasi?

2 Comments

  1. Mielenkintoinen blogi sinulla, oon lukenut jo monia postauksia! 🙂

    Miä sanoisin, että miustakaan ei välttämättä päällepäin näe, kuinka henkinen lopulta olenkaan. Enimmät asiat jäävät vain omaan tietooni. Muille se voi näkyä juurikin kirjahyllyn/lukemieni kirjojen perusteella, ehkä välillä joissain teksteissä/puheissa. Mutta huomaan, etten edes toitota henkisyyttäni kahdesta syystä. Ensiksi, koen sen tavallaan tosi yksityisenä asiana. Ja toiseksi, koska niin kovin moni ympärilläni ei ole ”herännyt” ja olen viime aikoinakin monelta suunnalta kuullut kyseenalaistusta asioista, joihin uskon, enkä jaksa alkaa perustelemaan sellaista, jonka vain sydämessään voi tietää (kuten eräs ystäväni sanoi, se ainoa jonka kanssa voin puhua syvällisemmin leimautumatta ihan hihhuliksi :D). Ajatusten voima, placebo ym on sellaisia, joista on helpompi puhua, sillä ihan tieteenkin valossa niillä on vaikutusta. Toisaalta olisi ihanaa juurikin löytää samanhenkisiä ihmisiä! Yksi hyvä postausaihe vaikka siulle olisikin, että miten lähipiirisi suhtautuu näihin ”hihhulijuttuihin” eli henkisyyteen, niin niinkuin yleisellä tasolla? 😀

    Tykkää

    1. Kiitos paljon kauniista kommentistasi 💕 Kiva kuulla että postaukset ovat tuntuneet sinusta lukemisen arvoisilta 🙏
      Ymmärrän hyvin näkökantasi. En itsekään ”toitota” omaa elämänfilosofiaani, mutta annan sen osittain paistaa läpi puheestani, sillä se vaikuttaa toki paljon oman maailmankatsomuksen kautta ajatuksiini.
      Mulla on käynyt ”tuuri”, sillä oman elämäni ihmiset koostuvat suurelta osin ”hihhuleista” tai ovat vähintäänkin ajatuksiltaan liberaaleja ja avoimia. Uskon, että kenties samanhenkisyys jotenkin myös vetää puoleensa. Toisaalta olen myös huomannut, että kun olen varovasti kertonut ajatuksistani, olen saanut kuulla että toisellakin osapuolella on samoja ajatuksia tai outoja kokemuksia – joita en olisi varmastikaan koskaan kuullut, jos en olisi aloittanut keskustelua aiheesta. Oman itseluottamuksen kasvaminen on ollut myös avuksi siinä, että on uskaltanut alkaa puhumaan näistä asioista. Kun ei tarvitse hakea muiden hyväksyntää ja kestää myös sen mahdollisen pöhköksi tuomitsemisen.
      Mulla on siinä mielessä käynyt kyllä tuuri, että kukaan ei ole koskaan suhtautunut tuomitsevasti. Ja toisaalta ei sen väliäkään, sillä ei mulla ole tarvetta alkaa väittelemään tai yrittää todistaa kellekään mitään. Niinkuin sanoit, nämä asiat voi tuntea vain sydämessä, silloin kun on valmis. Kun elämä on tavalla tai toisella saanut ”hereille”. Itsekin olen ollut skeptinen, joten ymmärrän skeptisyyden hyvin. Muiden kertoman varaan on vaikea rakentaa uskoa mihinkään, nämä ovat asioita jotka pitää kokea ja ymmärtää itse. Mutta on ihana huomata, että nämä asiat alkavat näkyä erilaisilla foorumeilla yhä vahvemmin ja vahvemmin! Ihmiset ovat rohkeampia nostamaan erilaisia valtavirrastakin poikkeavia asioita esille, mikä on mahtava juttu!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s